Saana

Ensimmäinen koirani ja siperianhuskyni Niki (Ambar) tuli taloon vuonna 1993. Siitä lähti tämä harrastus ja rotuun tutustuminen liikkeelle. Noudattaen tuttua kaavaa parin vuoden päästä Niki sai seurakseen toisen siperialaisen. Nuoren opiskelijan elämään siperialaiset sopeutuivat hyvin. Ehdimme asumaan aika monessa paikassa omakotitalosta-kerrostaloon ja siltä väliltä. välillä tuntui että vietimme enemmän aikaa autossa ja retkielämää laavuilla, telttaillen kuin kotona. Sopeutuvaisina eläiminä siperialaiset oppivat nopeasti, että siinä asutaan mihin rinkka lasketaan. Tuohon aikaan kävimme paljon näyttelyissä ja retkeilimme koirat ahkiota vetäen tai reppuja kantaen, myös agility ja toko kuuluivat harrastuksiin. Toki reki piti myös hankkia heti toisen koiran jälkeen. Lainakoirien avulla ja yhteistreenejä kiertämällä tämäkin muoto tuli tutuksi. Niinhän se menee että joka harrastuksessa on suvantovaiheitakin, kaupungissa asuminen toi koiraharrastukselle uusia suuntia. "pojat" saivat totutella taas tavallisen kaupunkikoiran arkeen. Tässä välissä porukkaan tuli uusi jäsen. Vartioivan paimenkoiran pääkoppa pelaa aika erilailla ja meni hetken ennen kuin sieltä löysi "villakoiran ytimen".

Maalle muutto toi taas ajatuksen siperialaisesta ja Sisu päästi "mopon hanskasta".... Nykyään koirista suurin osa alkaa olla jo omia kasvatteja ja ne ensimmäiset omat kasvatitkin

IMG_3705N

täyttävät jo kohta kahdeksan.

Tämän 20 vuoden ajan olen ehtinyt aika laajasti seuraamaan mitä siperialaisten keskuudessa tapahtuu ja ammentanut tietoa rodusta monenlaisen harrastajan näkökulmasta. Kaikki siperialaisen linjat on myös tulleet tutuiksi. Siperialainen

monimuotoisuudessaan on rikkaus ja tämän harrastuksen mukana on loistava kasvaa ja oppia uutta. Ainakaan päivät eivät koskaan ole samanlaisia tämän lauman kanssa.

Miten meillä eletään

Kaikki koiramme ovat perheenjäseniä

Koiramme elävät sisällä lauman jäseninä. Toki koirilla on myös tarhat ja niissä ne viettevät sen ajan kun olemme poissa. Koirilla on käytössä  iso aidattu alue josta on pääsy suoraan sisätiloihin, tämä mahdollistaa sen että koirat voivat valita itse missä ovat. Yleensä vanhat viettävät aikaansa sohvalla ja nuoret painelevat pihalla. Sadesäällä koko porukka vain vilkuilee ovenraosta parempia ilmoja. Pääasiassa liikunta puoli tulee hoidettua vapaasti juoksemalla ja vetolenkeillä. Sulan maan aikaan mönkijää ja talvella rekeä vetäen. Kuitenkin yksilölliset hihna, metsä tai polkupyörä lenkit ovat tärkeitä erityisesti vanhoille ja nuorille koirille.


MV 1998           Saariselkä 1998                   Helsinki 2009                     Kausala 2012                     Heinola 2012